Eurooppaa yhtenäistettiin kovaa vauhtia 90-luvulla ja Suomi odotti pääsyä Euroopan unionin jäseneksi. Minusta tuntui suurenmoiselle ja vapaalle ajatus siitä, että olisin pian eurooppalainen, koska aioin muuttaa Eurooppaan jo ennen kuin Suomi hyväksyttäisiin jäsenmaaksi. Lähdin siis tuulta purjeissani etsimään onnea ja kultakaivosta Euroopasta, Kreikasta.
Kaikki meni alkuun hienosti ja muu maa oli mansikkaa
Aloitin Ateenan yliopistossa kreikan kielen kurssit. Sain osa-aikatyötä Suomen suurlähetystöstä vastaanottovirkailijan tehtävissä, ja elämä oli hyvää nuorelle ylioppilaalle. Rakkauttakin löytyi ja näin ollen päätin hakea yliopistoon lukemaan filosofiaa ja filologiaa aikomuksena kielenkääntäjän työt Brysselissä. Olisihan Suomi jo pian EU-maa ja ruotsin, kreikan ja suomen kielen taitoisia tultaisiin kotoa hakemaan töihin käännöstehtäviin.
Kohtasin kuitenkin jatkuvasti useita vaikeuksia ulkomaalaisena muun muassa vuokranantajien kanssa, yliopiston byrokratian kanssa ja kohtasin myös rasismia.
Lujan luonteeni vuoksi en heilahtanut näistä solvauksista ja hyvin avoimin mielin jatkoin eteenpäin. Aurinko ja meri ja suuri osa ihanista ihmisistä saivat elämän tuntumaan hyvälle. Tutustuin suomalaisiin ja Suomen Pireus-kouluun ja tunsin jo pian olevani turvassa vieraassa maassa.
Kun valmistuin yliopistosta, Bryssel ei enää ollut vaihtoehto. Olin vaihtanut filologin ja filosofian opinnot kasvatustieteeseen. Työtä oli hankala saada Kreikassa ja palkalla oli vaikea tulla toimeen. Julkinen terveydenhuolto oli romuttumassa, eikä terveyspalvelut vastanneet tarpeitani. Sähkönhinta ja muut pakolliset kulut nousivat niin, etten voinut enää yksin maksaa niitä. Asuin yksin ja rakkauskin kuoli, ja tuntui, että kaikki elämässäni oli menetetty.
Siinä vaiheessa identiteettini oli jo hyvin kreikkalainen, eikä paluumuutto ollut vaihtoehto. Silloinhan olisin epäonnistunut tai luovuttanut. Olinhan vannonut, etten koskaan enää palaa takaisin.
Tässä kohtaa oma maa muuttui mansikaksi ja Kreikka oli mustikkaa
Opintoni päätyttyä palasin Suomeen, mutta se oli vaikeampaa, kuin olisin koskaan kuvitellut olevan.
Olin Suomeen palatessani niin sekaisin, että tarvitsin psyykkistä apua.
En tiennyt, olinko kreikkalainen Suomessa vai suomalainen ulkomailla. Tuntui, kuin kaikki mitä sanoin, kyseenalaistettiin ja jouduin opettelemaan käytöstapoja. Olin unohtanut, että ruokaa ei voi jättää lautaselle ja ruuasta pitää kiittää. Jos poistuin seurueesta, piti kertoa, missä piipahtaa tai minne menee. Tuntui, kuin kaikkea olisi kontrolloitu ympärilläni. En ollut enää lainkaan varma, saanko olla oma itseni kreikkalaisella identiteetillä vai pitääkö minun muuttua ja mukautua kameleontin tapaan jatkuvasti eri tilanteisiin. Lisäksi minut yllätti ihmisten kiire ja kaiken tekeminen kovalla vauhdilla sekä ihmisten hiljaisuus. Liika kyseleminen ja uteliaisuus koettiin huonoksi käytökseksi, kun Kreikassa se tarkoitti lähimmäisestä välittämistä. Suomalainen keskustelukulttuuri järkytti.
Paluumuuttajana minulla oli vaikea sopeutua oman maan multaiseen mansikkapeltoon. Olisin toivonut valtiolta enemmän apua paluumuuttajan sopeutumiseen.
Tuntemani ulkosuomalaiset ovat raivanneet itselleen tietä ja tulevaisuuden usein täysin vieraassa ja tuntemattomassa maassa. He ovat hyvin vahvoja luonteeltaan ja hyvin suvaitsevaisia.
Toivon nuorille rohkeutta etsiä suomalaiset seurueet ulkomailla ja näin saada vertaistukea mahdolliseen tunne-elämän vuoristorataan.
Toivon paluumuuttajille voimia ja rohkeutta pysyä lujana uuden identiteetin kanssa Suomessa. Palatkaa Suomeen voittajina ja ylpeinä kaikesta henkisestä pääomasta, jota mukananne pystytte tuomaan.
En vaihtaisi pois päivääkään näistä vuosista ulkomailla. Kokemukseni, ymmärrykseni ja rakkauteni Suomea kohtaan kasvoi. Kreikasta sain elinikäisiä rakkaita ystäviä, joiden kanssa pidämme edelleen yhteyttä. Näin ylläpidän kielitaitoa ja ulkosuomalaisen identiteettiä edelleen. Ne ovat rikkaus.
Kirjoittaja:
Kuuntele myös Tanja Airaksisen podcastia Platonpodi. Platonpodi kertoo Ateenan yliopistossa opiskelleesta Tanjasta ja hänen tulkinnastaan klassisista kreikkalaisista filosofeista. Hän tuo podcastissa esille antiikin poliittista ajattelua ja sen yhtäläisyyksiä tämän päivän poliittisessa ajattelussa.