Nuori kreikkalaispari näkee selkeästi Suomen hyvät puolet

Rodoksella syntynyt Daniel Keleperas on sangen poikkeuksellinen maahanmuuttaja, vai pitäisikö sanoa paluumuuttaja. Kreikan ja Suomen kaksoiskansalaisena hän osaa arvostaa molempia kotimaitaan. Loppupeleissä Suomi vie voiton, koska täkäläinen yhteiskunta toimii.

IMG_20180112_114618-scaled.jpg

Juttu on julkaistu Suomen Silta -lehdessä 2/2020. Teksti: Markku Pervilä, kuvat: Daniel Keleperas ja Athina Pavli

Daniel Keleperas ja hänen tyttöystävänsä Athina Pavli muuttivat Suomeen viime lokakuussa. Pariskunta sanoo, että heillä ei ole aikomustakaan palata takaisin. Ajavana voimana maahanmuuttoon on tietenkin Kreikan synkkä taloustilanne, mutta muitakin syitä on.

– Olemme tulleet jäädäksemme. Kreikassa saattaa huomata olevansa joku päivä ilman työtä tai asuntoa. Näin ei käy Suomessa, kun hoitaa asiansa kunnolla, Keleperas sanoo.

Samalla hän tähdentää sitä, että heillä ei ole minkäänlaisia aikomuksia heittäytyä suomalaisen yhteiskunnan turvaverkon varaan. Tulevaisuus on molemmille työtä ja opintoja.

Suomi on luotettava yhteiskunta

Keleperasin mielestä Suomi on valtio, jossa kaikki toimii. Tämä saattaa kuulostaa aika yllättävältä havainnolta kaikesta valittamaan tottuneen suomalaisen korvaan.

– Näin se vain on. Ehkä eri maiden erot hahmottuvat helpommin sellaiselle, joka on tottunut katselemaan asioita ulkopuolelta. Olemme olleet täällä nyt kolme kuukautta, ja meillä oli jo ensimmäisen kuukauden jälkeen lähes kaikki tarvittava kasassa. Ei tietenkään kaikkea, mutta tarpeelliset asiat. 

Hän kertoo, että Suomessa asiat ovat järjestyneet niin pankissa, lääkärillä kuin viranomaistenkin kanssa.

– Nettipankki ja pin-koodit alkoivat pelittää alle tunnissa, samoin puhelimet. Jopa Kelan ja muiden viranomaisten kanssa on helppo hoitaa asiansa internetin kautta. Vertailun vuoksi Kreikassa mikään edellä mainituista ei toimi kunnolla, hän sanoo.

Keleperas kertoo oivan esimerkin oivasta suomalaisesta viranomaispalvelusta. Kun hän oli kutsuntaiässä 18-vuotiaana käymässä Kruunupyyssä, hän sai Suomen puolustusvoimilta kirjeen – siis ennen kreikkalaisten yhteydenottoa.

– Vaasasta käskettiin ilmoittautua armeijassa. Tiesin kyllä kirjeen tulosta ja olin jo etukäteen päättänyt käydä armeijan Kreikassa, koska siellä se oli vielä muutama vuosi sitten helpompaa. Silloin tuntui vielä rauhan ajoilta, mutta nyt nekin ajat ovat muuttuneet. Varsinkin Rodos on liian lähellä Turkin myllerryksiä.

Tällä hetkellä Keleperas tekee töitä pietarsaarelaisessa siivousfirmassa koulunkäynnin alkamista odotellessaan. Hän toivoo syksyllä pääsevänsä aloittamaan kansainvälisen liiketalouden opinnot ammattikorkeakoulu Centriassa.

Hiljaisia kreikkalaisia Pietarsaaressa

Taloussyiden ja tulevaisuuden toivottomuuden lisäksi nuorella parilla oli muitakin maan vaihtamiseen ajavia tekijöitä. Seuraava syy saattaa yllättää useimmat mykkään yhdessäoloon tottuneet suomalaiset. Keleperasin mielestä Kreikassa vallitsee puhumisen kulttuuri, Suomessa tekemisen.

– Emme Athinan kanssa kumpikaan oikein tunteneet sopivamme kreikkalaiseen yhteiskuntaan. Sikäläiset puhuvat paljon, ehkä liikaakin. Mutta me olemme molemmat sangen harvapuheisia, suorastaan hiljaisia kreikkalaisia ja tykkäämme mieluummin tehdä asioita, Keleperas selostaa hyvällä englannin kielellä.

Pietarsaareen asettunutta pariskuntaa ei edes keskitalven pimeys tunnu haittaavan, koska he pitävät talvesta.

– Tiesimme mihin varautua, sillä Athinakin kävi talvella Suomessa jo pari kertaa ennen muuttoa. Minä olen viettänyt kaikki kesät täällä äidin sukulaisten luona, joten olen osannut varautua myös kieleen ja rodoslaisia harvapuheisempaan kommunikointiin, Keleperas sanoo.

Eräästä toisesta yllättävästä seikasta Keleperas kertoo, ja se liittyy ruokailuun. Keski-Pohjanmaan rannikolla kuulemma syödään harkitsevammin ja kevyemminkin kuin Kreikan saarilla.

– Ainakin meillä äidin suvussa ihmiset ottavat lautasilleen vähemmän kerrallaan ruokaa. Isän puolella Rodoksella sukupäivälliset ovat raskaita ja ne saattavat kestää tuntikausia. Ei meidän silti täälläkään ole nälässä tarvinnut kulkea.

Sekin vielä Välimeren terveellisemmästä ruokavaliosta, oliiviöljyinen ja muine herkkuineen.

Molemmat kielet haltuun

Keleperas puhuu toisena kotikielenään ruotsia ja opettelee sitä lisää. Pavli käy maahanmuuttajien ryhmässä kielikursseilla ja kunhan hänen ruotsin taitonsa karttuu, hän aikoo pyrkiä hoitoalan opintoihin. Kummallakin on tarkoitus opetella puhumaan myös suomea.

– Pietarsaaressa puhutaan tietysti enemmän ruotsia. Mutta koska emme ole muuttamassa lähiaikoina minnekään, aiomme Athinan kanssa opetella myös suomen kielen. Siitä on molemmille hyötyä työelämässä.

Keleperas ja Pavli ovat intohimoisia maastopyöräilijöitä. Kelepraksella on kaksi ja Pavlilla peräti neljä pyöräilyn Kreikan mestaruutta, joista kolme on ratapyöräilystä.

– Emme tuoneet pyöriä mukanamme, mutta ensi kesänä aiomme hommata sellaiset. Sillä aikaa sukulaiset saavat opettaa hiihtämään, mikäli lunta lopulta saadaan, Keleperas aprikoi.

Keleperasin suomalainen äiti asuu Rodoksella, jossa hän tapasi tulevan miehensä ja Danielin isän. Juuri äiti on alusta alkaen ja kaikkein pontevimmin tukenut nuoren parin muuttoa Suomeen.

– Äitini oli ensimmäinen henkilö, joka sanoi heti asiasta kuultuaan, että lähtekää. Tämä on ollut meille selvästi parempi ratkaisu kuin Kreikassa pysyminen, Keleperas sanoo.

Niin se vain taitaa olla, että äidit tietävät kaikkialla asiat parhaiten.